Tärinätesteillä

Tärinätesteillä ovat testimenetelmä, jossa laitteita tai rakenteita altistetaan hallitulle mekaaniselle tärinälle. Tämän tarkoituksena on arvioida kestävyyttä, luotettavuutta sekä suorituskykyä todellisten käyttöolosuhteiden aiheuttamaa värähtelyä vastaan. Testejillä voidaan tunnistaa suunnittelun heikkoudet, liitosten turvat, kiinnitysten ja materiaalien vikojen riskit sekä varmistaa, että tuote täyttää vaatimukset ennen massatuotantoa.

Testausmenetelmät vaihtelevatLayoutiltaan, mutta yleisimpiä ovat sinusoidiset tärinätestit, satunnaistärinät ja niiden yhdistelmät. Sinusoidiset testit (sine sweep, constant amplitude) etsivät rakenteen luonnollisia resonanssikertoja ja niillä voidaan havainnollistaa, miten laite reagoi tietyn taajuusvälin värähtelyyn. Satunnaistärinät vastaavat laajaa taajuus- ja amplitudihaittaa, jolloin voidaan simuloida monimutkaisia käyttötilanteita. Lisäksi käytetään resonanssietsintää ja iskupalautuja (shock tests) sekä erilaisia ajoitus- ja nopeat kuormitussarjat.

Käyttö ja laitteet sekä mittaaminen: testaus suoritetaan tärinointialustalla tai shakerilla, joka tuottaa määriteltyjä värähtelyprofiileja. Kokoonpanoon kuuluu kiinnikkeet, koestettava laite (DUT), kiihtyvyys- ja voimasensorit sekä tiedonkeruujärjestelmä. Ennen testejä määritellään sisääntuloprofiilit, amplitudit, taajuusalueet, kestot ja rampit. Testien aikana tarkkaillaan rakenteellista eheyttä sekä laitteiston toiminnallisuutta; mahdolliset vauriot tunnistetaan välittömästi ja tulokset analysoidaan voima-, kiihtyvyys- ja virhetilailedustojen perusteella.

Laatu- ja standardointivaatimukset viittaavat usein IEC 60068-2 -perheeseen sekä muihin toimialakohtaisiin standardeihin. Tärinätesteillä sovelletaan monia aloja, kuten autoteollisuutta, elektroniikkaa, ilmailua ja teollista kunnossapitoa. Artikkelin mukaan tärinätestaus on tärkeä osa tuotteen elinkaaren hallintaa ja riskien vähentämistä.