Työntekijästatus

Työntekijästatus viittaa henkilön asemaan työsuhteessa työnantajan kanssa. Se määrittelee oikeudet, velvollisuudet ja työn organisointitavat, kuten työaikajärjestelyt, palkkaus, sosiaaliturva ja työsuojelun soveltaminen. Työntekijästatus eroaa muun muassa yrittäjän tai itsenäisen työskentelijän asemasta, sillä se edellyttää työnantajan ja työntekijän välisen työsuhteen olemassaoloa.

Työntekijästatus voidaan jakaa useisiin eri luokkiin riippuen työsuhteen laadusta ja kestosta. Yleisin muoto on **pysyvä työsuhde**, jossa työntekijä on sitoutunut työnantajaa kohtaan pitkällä aikavälillä, ja työsuhde voidaan purkaa vain erityisillä perusteilla, kuten taloudellisista syistä tai työntekijän toiminnan puutteista. **Sivutoiminen työsuhde** puolestaan tarkoittaa, että työntekijä työskentelee päätoimisesti jonkun muun työnantajan palveluksessa, mutta suorittaa sivutoimisesti myös toista työtä.

Työntekijästatus määrittelee myös oikeudet, kuten työaikajärjestelyt, lomapäivät ja sairausvakuutus. Työntekijällä on oikeus työsuojelun turvaamiseen, kuten turvallisiin työoloihin ja työturvallisuuden valvontaan. Lisäksi työntekijästatus varmistaa sosiaaliturvan, kuten eläkkeet, työttömyysetuudet ja sairausvakuutuksen.

Työntekijästatus voi vaihdella maasta toiseen, ja sen määrittely perustuu kansallisiin lakisäädöksiin. Suomessa työsuhteesta säädetään työsuhdelain ja työaikalain mukaisesti, ja työsuhteen syntyminen edellyttää työnantajan ja työntekijän välisen sopimuksen tekemistä. Työsuhteen päättyminen voi tapahtua erilaisilla perusteilla, kuten työsuhteen päättymisellä, irtisanomisella tai työsuhteen purkamisella.