Työnhakijasananaa

Työnhakijasananaa on koineellinen tai neomutta käsite, joka on esiintynyt suomalaisessa verkkokeskustelussa ja urakehitykseen liittyvissä puheissa kuvaamaan työnhakijoiden käyttämää kieliä ja viestinnän tapoja rekrytointitilanteissa. Termi viittaa sekä työnhakijoiden itsensä ilmaisemaan sanastoon että siihen, miten työnhakijoita analysoidaan kielellisesti rekrytointiprosesseissa. Koska kyseessä ei ole vakiintunut sanaluokka tai sanakirjasta löytyvä käsite, sen käyttömäärä on rajallinen ja konteksti vaihtelee.

Etymologia ja merkitys. Työnhakijasananaa voidaan pitää sanaliittona, jossa yhdistyvät työnhakija-termitausta sekä sana-sanan suuntainen viittaus rekrytoinnissa käytettyyn kieleen. Käytännössä termi viittaa laajemmin siihen kielelliseen ilmaisuun, jolla työnhakijat kuvaavat osaamistaan, tavoitteitaan ja motivaatiotaan eri kanavissa, kuten ansioluetteloissa, saatekirjeissä ja ammatillisissa sosiaalisen median profiileissa. Tyypillisiä piirteitä voivat olla tulos- ja osaamiskeskeinen ilmaisu, myönteinen sävy sekä henkilön toiminnan ja saavutusten konkretisointi.

Käyttökontekstit ja merkitys. Työnhakijasananaa pohditaan erityisesti kielitieteellisissä yhteyksissä, joissa tarkastellaan, miten työnhakijat rakentavat itsensä ammatillisessa narratiivissa ja miten kieli vaikuttaa rekrytointiprosessin läpäisyyn. Termi ei ole yleisesti käytetty tai virallisesti määritelty, mutta sitä käytetään kuvaamaan ja luokittelemaan eräänlaista “työnhakijoiden kieltä” sekä siihen liittyviä käytänteitä, joita voidaan analysoida osana viestintä- ja rekrytointitutkimusta.

Vakiintuminen ja suhteet. Koska termi ei ole vakiintunut, se ei ole sanakirjoissa tai suurissa tutkimuksissa standardoitu. Se voi kuitenkin tarjota yhteisen viitekehyksen keskustelulle siitä, miten työnhakijat kommunikoivat ja miten rekrytoijat reagoivat näihin viesteihin. Lähtökohtaisesti työkontekstissa vastaavat termit ovat esimerkiksi ansioluettelon kieli, cv-viestintä sekä työhakemusten ja LinkedIn-kirjallisuuden tyyli.