Työehtosopimuksin

Työehtosopimuksin, tarkoittaa sitä, että työsuhteen ehdot asetetaan kollektiivisesti neuvotellun sopimuksen kautta. Työehtosopimukset ovat työsuojelu- ja työmarkkinajärjestöjen jäsenten sekä työnantajajärjestöjen välillä neuvoteltuja sopimuksia, jotka määräävät esimerkiksi palkat, työajat, ylityökorvaukset, vuosilomat sekä muut työsuhteen ehdot. Niillä on keskeinen asema Suomen työmarkkinoilla, ja ne voivat koskea tiettyä alaa, yritystä tai toimialaa.

Sisältö ja soveltamisala vaihtelevat sopimuksittain, mutta tyypillisesti työehtosopimukset määrittelevät palkkaryhmät ja palkkojen kehityksen, työaikajärjestelyt, vuosiloman pituudet ja lomakorvaukset, lisät tai erilliset korvaukset sekä työsuhteen ehtojen yleiset periaatteet. Sopimukset voivat sisältää myös turvallisuus‑ ja terveyskysymyksiä sekä koulutusmahdollisuuksia. Ne sitovat työehtosopimuksen allekirjoittaneita osapuolia ja niiden on noudatettava sekä työntekijöitä että työnantajia, jotka ovat sopimuksen osapuolia tai joille se on laajennettu voimaan.

Neuvottelu ja laajentaminen ovat keskeisiä piirteitä: työehtosopimukset neuvotellaan määräajaksi, ja joidenkin toimialojen sopimuksia voidaan laajentaa koskemaan myös ei‑allekirjoittaneita työnantajia lain keinoin. Laajentaminen toimii mekanismina, jolla työlainsäädännön tavoitteet ja vähimmäisedellytykset voivat tulla yleisesti sovellettaviksi koko sektorilla.

Työehtosopimukset vaikuttavat palkkatason muodostumiseen, työolosuhteisiin ja työsuhteen vakauteen sekä yksittäisten sopimusten että yleisen työmarkkinatilanteen kannalta. Niiden vahvuus ja kattavuus vaihtelevat sektorin mukaan, ja niiden noudattaminen on keskeinen osa suomalaista työmarkkina‑järjestelmää.