Työaikelainsäädännöstä

Työaikalainsäädäntö Suomessa määrittelee työnteon rajat työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä työelämän tasapainon edistämiseksi. Keskeinen säädös on laki työaikalaista (872/2019), joka astui voimaan vuoden 2020 alussa.

Lain mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa. Jos työtä tehdään enemmän kuin säännöllisenä työaikana, kyse on ylityöstä. Ylityön tekemiselle on asetettu rajoituksia, ja siitä on maksettava korotettua palkkaa. Lepoajat ovat myös tärkeä osa lainsäädäntöä. Työntekijällä on oikeus päivittäiseen ja viikoittaiseen lepoon, jotta palautuminen työstä on mahdollista. Päivittäinen lepoaika on vähintään 11 tuntia keskeytyksettä, ja viikoittainen lepoaika on vähintään 35 tuntia.

Työaikalainsäädäntö koskee pääsääntöisesti kaikkia työntekijöitä, mutta siitä on joitakin poikkeuksia tietyissä ammateissa tai työtehtävissä. Esimerkiksi johtavassa asemassa oleviin työntekijöihin tai luovien alojen työntekijöihin voi soveltua osittain erilaiset säännökset. Työaikapankki on yksi mekanismi, jonka avulla voidaan joustavasti sopia työajoista ja ylityökorvauksista.

Työnantajan vastuulla on huolehtia siitä, että työaikalainsäädäntöä noudatetaan. Tämä sisältää työaikojen kirjaamisen ja ylläpidon. Työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista ja puuttuvat epäkohtiin. Työaikalainsäädännön tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden hyvinvointi ja ehkäistä työuupumusta samalla kun varmistetaan yritysten toimintaedellytykset.