Tyndallilmiö

Tyndallilmiö on valon sirontaan perustuva ilmiö, jossa valo muuttuu havainnollisesti näkyväksi kolloidisen suspensiossa. Ilmiö havaitaan, kun valo kulkee sumun, maitomaisen nesteen tai pölyisen ilman läpi: hiukkaset hajottavat valoa ja muodostavat näkyvän valonauhan tai keilan.

Syy on valon sironta hiukkasilta, jotka ovat kooltaan suurempia kuin molekyylien ja joiden koko on samankaltainen kuin valon aallonpituus. Sironta voidaan luokitella Mie-sironnaksi, kun hiukkaset ovat lähellä valon aallonpituutta, sekä Rayleigh-sironnaksi, kun hiukkaset ovat paljon pienempiä. Tämä vaikuttaa sekä sironnan voimakkuuteen että värisävyyn.

Tyndallilmiö ei yleensä esiinny todellisissa liuoksissa, joissa hiukkaset ovat niin pieniä, että valon sironta on käytännössä vähäistä. Kolloidisissa suspensioissa sen sijaan hiukkaset ovat tarpeeksi suuria verrattuna molekyyleihin, jotta näkyvää sirontaa esiintyy.

Käyttö ja merkitys: ilmiö auttaa erottamaan kolloidiset seokset todellisista liuoksista sekä antaa viitteitä hiukkasten koosta ja pitoisuudesta. Käytännön sovelluksiin kuuluvat turbidometria ja laadulliset havainnot sumun, maidon tai pölyisen ilman valon näkymästä.

Historia: ilmiön nimesi brittiläinen fyysikko John Tyndall, joka havaitsi ja selitti sen 1850-luvulla. Tyndallilmiön ymmärrys on keskeinen osa valon sironnan teoriaa ja kolloidien luonteen tuntemista.