Tyhjiöputkien

Tyhjiöputket, tunnetaan myös elektroniputkina, ovat elektronisia komponentteja, jotka sisältävät vähintään kaksi elektrodia suljetussa tyhjiöputkessa. Niiden toiminta perustuu elektronien virtaukseen tyhjiössä. Tyhjiöputkia käytettiin laajalti elektroniikan alkuaikoina signaalien vahvistamiseen, kytkemiseen ja näyttämiseen.

Yleisimpiä tyhjiöputkien tyyppejä ovat diodit, triodit, tetrodit ja pentodit. Diodissa on katodi ja anodi, ja se sallii virran kulkea vain yhteen suuntaan. Triodissa on lisäksi hila, joka mahdollistaa virran säätelyn ja siten signaalin vahvistamisen. Tetrodeissa ja pentodeissa on useampia hilaja, jotka parantavat suorituskykyä ja vähentävät kapasitanssia.

Tyhjiöputkia käytettiin äänentoistolaitteissa, radiovastaanottimissa, televisiovastaanottimissa ja tietokoneissa ennen puolijohdetekniikan yleistymistä. Vaikka puolijohteet ovat korvanneet tyhjiöputket monissa sovelluksissa niiden pienemmän koon, alhaisemman virrankulutuksen ja paremman luotettavuuden vuoksi, tyhjiöputkia käytetään edelleen tietyissä erikoissovelluksissa, kuten korkealaatuisissa äänentoistolaitteissa, tietyissä radiolähettimissä ja röntgenlaitteissa. Tyhjiöputkien erityinen äänenlaatu on säilyttänyt niiden suosion hifiharrastajien keskuudessa.