Työkovettuminen

Työkovettuminen on ilmiö, jossa henkilön suhtautuminen työhön muuttuu epätoivotuksi, välinpitämättömäksi tai kyyniseksi. Se voi ilmetä motivaation ja sitoutuneisuuden vähenemisenä sekä työtehtävien palautumis- tai suorituskyvyn heikkenemisenä. Työkovettuminen ei välttämättä ole erillinen sairaus, vaan osa laajempaa työperäistä stressiä tai burnoutin kaltaista ilmiöta.

Oireet voivat sisältää vähentyneen aloitekyvyn ja kiinnostuksen työtä kohtaan, kyynisyyden ja pessimismissa, laskevan työpanoksen, toistuvan poissaolon sekä heikentyneen työtehon. Henkilö voi kokea, että työ ei vastaa arvoiltaan tai uratavoitteiltaan, ja suhtautuminen työtehtäviin muuttuu negatiivisemmaksi.

Syytekijöitä voivat olla sekä yksilöllisiä että organisatorisia. Yksilölliset tekijät voivat liittyä mielenterveysongelmiin, stressiensietokykyyn tai työhön liittyvään uupumukseen. Organisatoriset tekijät puolestaan sisältävät ylikuormitusta, epäselviä rooleja, heikon johtamisen, vähäisen controlin sekä puutteellista sosiaalista tukea työyhteisössä.

Seurauksia ovat alentunut tuottavuus, lisääntyneet poissaolot ja heikentynyt työntekijän hyvinvointi sekä työilmapiiri. Työkovettuminen voidaan arvioida ja hoitaa työterveyshuollon, psykologisen neuvonnan sekä johtamisen ja työtehtävien uudelleen suunnittelun keinoin. Ennalta ehkäistään harjoittamalla hyvää työperäistä psykososiaalista riskien hallintaa, selkeitä tavoitteita, tukea esimiestyössä sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoa.