Tuttavallisuus

Tuttavallisuus on suomen kielessä ominaisuus ja tapa vuorovaikutuksessa, jossa ihminen on helposti lähestyttävä, ystävällinen ja epämuodollinen. Se ilmenee pehmeänä, suorasukaisena mutta kunnioittavana kommunikaationa, jossa keskustelut soljuvat ja kontaktit syntyvät vaivattomasti. Tuttavallinen käytös voi näkyä esimerkiksi hymyssä, rauhallisessa puhetyylissä sekä halussa jakaa kokemuksiaan ja kuunnella toisia.

Arvoltaan tuttavallisuus nähdään pääosin myönteisenä piirteenä suomalaisessa kulttuurissa, koska se edistää luottamuksen ja yhteisöllisyyden syntyä. Toisaalta liiallinen tuttavallisuus voi tulla epäsopivaksi tai loukkaavaksi, erityisesti muodollisissa tai ammatillisissa yhteyksissä, joissa kunnioitus ja oikea etäisyys ovat tärkeitä. Siksi konteksti, tilanne ja kulttuuriset odotukset määrittävät, millaista tuttavallisuus on sopivaa.

Etymologisesti sana muodostuu tuttava- ja -llisuus-suffixistä, jotka ilmaisevat abstraktin laadun tai ominaisuuden. Tuttavallisuus viittaa siten helposti lähestyttävän ja ystävällisen vuorovaikutuksen piirteeseen, mutta sen ilmaisutapa voi vaihdella arkisesta rennosta tuttavuudesta virallisempaan käytökseen.

Sosiaalisessa kontekstissa tuttavallisuus on yleisesti arvostettu piirre, mutta se heijastaa aina yksilöllisiä rajoja ja kulttuurisia normeja.