Tutkimusrahoitusjärjestelmät

Tutkimusrahoitusjärjestelmät ovat julkisten ja yksityisten rahoituslähteiden, hallinnollisten käytäntöjen sekä arviointimenetelmien kokonaisuus, jolla ohjataan ja jaetaan varoja tieteelliseen tutkimukseen. Niiden tavoitteena on tieteellisen tiedon tuottaminen, tutkimuksen vaikuttavuuden edistäminen sekä tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kestävyyden turvaaminen. Järjestelmät voivat tukea perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta sekä kehittämishankkeita, ja ne kattavat sekä kansalliset että kansainväliset hankkeet.

Rahoituslähteitä ovat julkinen rahoitus valtiolta tai kunnista, eurooppalaiset ja kansainväliset ohjelmat sekä yksityiset lahjoitukset ja yritysten tutkimus- ja kehitysinvestoinnit. Keskeisiä instrumentteja ovat kilpailulliset apurahat ja projektirahoitus, perus- tai keskushallinnon rahoitus sekä ohjelmakohtaiset paketit. Esimerkkejä maakohtaisesti: Akatemiatason tutkimusrahoitus (esim. Academy of Finland), yritysten ja julkisen sektorin yhteishankkeet sekä EU:n Horizon Europe -ohjelma.

Arviointi ja valinta perustuvat yleensä vertaisarviointiin, tieteelliseen relevanssiin, tutkimuksen toteutettavuuteen sekä vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen. Hakuprosessit ovat läpinäkyviä ja aikataulutettuja, ja rahoitusta seurataan tulosten ja raportoinnin kautta. Hallinnointi sisältää budjetin hallinnan, eettiset ja oikeudelliset seikat sekä ulkoisen valvonnan.

Haasteina ovat kilpailun korostuminen, byrokratian määrä, sekä talouden epävarmuus ja leikkausten vaikutus tutkimusympäristöön. Järjestelmät vastaavat jatkuviin muutoksiin, kuten avoimen tieteen, tulosten avoimuuden ja vaikuttavuuden korostumiseen sekä kansainvälisen yhteistyön laajenemiseen.