korostuminen

Korostuminen on suomalainen substantiivi, joka tarkoittaa prosessia, jossa jokin asia tulee näkyvämmäksi tai painavammaksi. Sitä käytetään kuvaamaan ilmiöitä, joissa jokin osa-alue saa erityisen huomion tai erottuu muusta sisällöstä.

Linguistiikassa korostuminen tarkoittaa prosodista korostamista, eli tavun tai sanan painostusta puheessa. Tämä ilmenee usein suurempana äänenvoimakkuutena, pituutena ja sävelkorkeuden vaihteluna. Painotus voi vaihtua kontekstin mukaan, esimerkiksi kun kyse on keskeisestä sanasta tai uudesta tiedosta.

Kirjoituksessa korostuminen tarkoittaa keinoja, joilla tekstiä tuodaan esiin tai korostetaan: esimerkiksi lihavointi, kursivointi, suurikokoiset kirjaimet tai sanan sijoittelu rivin alussa.

Media- ja keskustelututkimuksessa korostuminen kuvaa ilmiötä, jossa tietyt aiheet saavat jatkuvaa tai kasvavaa huomiota, mikä vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan. Tämä voi syntyä toistosta, uutisvalinnoista tai puheiden kontekstuaalisesta painottamisesta.

Etymologisesti sana juontuu verbistä korostua, jonka perusmerkitys on tulla korostetuksi tai korostaa. Liittyviä sanoja ovat korostus (emphasis), korostaa (to emphasize) ja korostuva (emphasizing).