Turvottuminen

Turvottuminen, tai turvotus, tarkoittaa nesteen kertymistä kudoksiin. Se voi olla paikallista, esimerkiksi raajan turvotus, tai yleistä, jolloin koko keho vaikuttaa turvonneelta. Turvotukseen liittyy usein ihon tiukkuutta sekä rajoittunutta liikettä tai arkuutta. Turvotus voi vaihdella vuorokauden aikana ja riippua asennosta, lämpötilasta sekä nestetasapainosta.

Useimmat turvotukset ovat lieviä ja palautuvia. Tavallisia syitä ovat pitkäaikainen seisonta, kuuma sää, raskaus, runsas suolan käyttö sekä vammojen jälkeinen nesteen kertymä. Vakavammat tai pitkäaikaiset turvotuksen syyt voivat liittyä sydän-, munuais- tai maksasairauksiin, laskimovajaatoimintaan tai imusuonijärjestelmän häiriöihin. Lääkkeet, kuten joidenkin verenpainelääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden tai joidenkin hormonaalisten valmisteiden käyttö, voivat myös lisätä turvotusta.

Oireisiin kuuluu yleensä turvotuksen lisäksi tiukkuuden tai painon tunne, sekä mahdollisesti kivuliaisuuden tai rajoittunut liikkuvuus. Äkillinen, hyvin voimakas tai epäilyttävä turvotus, erityisesti vain yhdessä jalassa, jossa on punoitusta, lämpöä tai arkuutta, vaatii välitöntä arviota, koska se voi viitata veritulppaan. Myös hengenahdistus, rintakipu tai kasvojen ja vatsan nopea turvotus ovat syitä hakeutua hoitoon.

Diagnoosi perustuu tutkimukseen ja taustatiedon kuunteluun; tarvittaessa tehdään verikokeita, munuais- ja maksatoiminnan tutkimuksia sekä kuvantamistutkimuksia, kuten alaraajojen ultraääni. Hoito kohdistuu syyhyn: lievissä tapauksissa voidaan suositella raajoja kohotettuna, puristusnauhoja, suolan rajoitusta sekä liikuntaa. Vakavissa tapauksissa hoito kohdistuu taustalla olevan sairauden hoitoon, ja joskus käytetään lyhytaikaisia diureetteja lääkärin ohjein. Turvotusta tulee seurata pitkäaikaisesti, ja jatkuva tai toistuva turvotus on syy hakeutua lääkärin arvioon.