Turvatasoja

Turvatasoja eli turvatasot ovat riskienhallinnassa käytetty käsite, jolla kuvataan eritasoisia turvallisuustoimenpiteiden tasoja. Turvatasot auttavat määrittämään, millaisia toimenpiteitä, menettelyjä ja resursseja tarvitaan kussakin tilanteessa, ja ne ohjaavat sekä suunnittelua että käyttöönottoa organisaatio- tai projektiivasta riippumatta. Käytännössä turvatasot tarjoavat rakenteen sille, kuinka paljon suojausta ja valvontaa tarvitaan erilaisten uhkien tai vaarojen kohdatessa.

Määrittely ja rakenne voivat vaihdella, mutta yleisesti turvatasoja on kolme tai viisi. Tasot voivat olla esimerkiksi matala, keskitaso ja korkea (tai lisäksinä eritettävä erittäin korkea). Tasojen määrittelyssä huomioidaan vaaran vakavuus, todennäköisyys sekä altistuminen, ja jokaiselle tasolle liitetään vaaditut kontrollit. Tämä voi tarkoittaa teknisiä ratkaisuja (engineering controls), hallinnollisia toimenpiteitä, koulutusta, suojavarusteita sekä seurantaa ja ylläpitoa.

Käyttökohteet ja sovellukset ovat laajoja. Turvatasoja sovelletaan erityisesti työn turvallisuudessa (työturvallisuuden hallinta), tietoturvassa, tuoteturvallisuudessa sekä katastrofivalmiudessa. Esimerkiksi työpaikalla korkea turvataso voi edellyttää tiukempia suojavarusteita, tiukempaa valvontaa ja säännöllisempää koulutusta, kun taas matalampi taso voi riittää perustoimenpiteille ja valvonnalle.

Hallinta ja ylläpito ovat osa turvallisuusjohtamisjärjestelmiä. Turvatasoja päivitetään ja tarkistetaan säännöllisesti, kun uudet tiedot, muutokset toiminta-ympäristössä tai seuraamukset edellyttävät päivitystä. Eri sektorit voivat noudattaa eri standardeja ja ohjeistuksia (esimerkiksi ISO 45001 työturvallisuuden hallinnasta tai informaatioturvallisuuden standardeja), mutta perusperiaatteena on, että tasot tukevat systemaattista riskienhallintaa ja päätöksentekoa. Turvatasojen käytöstä tulee olla dokumentaatio ja selkeät kriteerit, jotta toiminta on ymmärrettävää ja johdonmukaista.