Turvasäätöjen

Turvasäätöjen käsite viittaa järjestelmän tai laitteen turvallisuuteen vaikuttavien asetusten kokonaisuuteen. Turvasäätöjen genetiivi viittaa useampaan yksittäiseen asetukseen tai parametriin, joiden muutokset vaikuttavat turvallisuuden tasoon, riskienhallintaan ja toimintakyvyn varmistamiseen. Sitä käytetään sekä fyysisissä laitteissa että ohjelmistoissa, teollisuudessa ja kotikäytössä sekä rakennus- ja infrastruktuuriprojekteissa.

Turvasäätöjen tarkoitus on vähentää riskejä rajoittamalla toimintaa, aktivoimalla suojatoimia ja varmistamalla, että turvallisuusrajoja noudatetaan. Tämä voi sisältää enimmäis- ja minimiarvoja, hälytyksiä, valvontaa sekä fail-safe- tai fail-operational -periaatteita. Turvasäätöjä suunniteltaessa suoritetaan vaarojen ja riskien kartoitus, määritellään tarvittavat turvatoiminnot ja niiden suorituskykyvaatimukset sekä valitaan toteutustapa (mekaaninen, sähköinen, ohjelmistopohjainen).

Elinkaari kattaa vaatimusten määrittelyn, suunnittelun, toteutuksen, validoinnin ja ylläpidon. Muutokset dokumentoidaan ja hallitaan versionhallinnan kautta. Turvasäätöjä tulee seurata ja tarkistaa säännöllisesti, sillä käyttöolosuhteet ja lainsäädäntö voivat muuttua.

Esimerkkejä sovellusalueista ovat teollisuuden koneet ja robotiikka, joissa turvasäätöjä ovat hätäpysäytyksen kynnysarvot, turvaverkko- ja valvontatoiminnot sekä interlockit; ajoneuvot, joissa on nopeusrajoitukset ja törmäilyä estävät järjestelmät sekä ohjelmistopohjaiset varoitusrajat; rakennukset ja kotiympäristöt, joissa valvotaan lämpötilaa, paloturvallisuutta ja liikkumisrajoituksia.

Turvasäätöjä koskeva sääntely ja standardointi pohjautuvat riskinarvioon ja turvallisuusfunktioiden määrittelyyn. Kansainväliset standardit kuten ISO 12100, ISO 13849-1 ja IEC 62061 ohjaavat suunnittelua, dokumentointia ja validointia. Turvasäätöjen tarkoitus on luoda turvallisuutta ilman tarpeetonta haittaa käyttäjille ja toiminnalle.