Tuontitullien

Tuontitullit ovat tavaroiden tuonnin yhteydessä perittäviä maksuja, joita valtio kerää ulkomailta maahan tuotavista tuotteista. Tullimaksujen tarkoituksena on sekä verotuksellinen tulonlähde että kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn turvaaminen. Suomessa ja muissa Euroopan unionin jäsenmaissa tullimaksut määräytyvät EU:n yhteisen ulkoisen tariffin mukaan. Sisämarkkinoilla tavaroiden liikkuminen jäsenmaiden välillä ei kohdistu tullimaksuja, mutta tuotteet, jotka tuodaan EU:n ulkopuolelta, voivat olla tullivelvollisia.

Tullimaksut määräytyvät tavaran luokituksen (Harmonized System, HS-koodi) sekä alkuperämaan mukaan. Tullimaksun perusta on tavaran ilmoitettu arvo tai tullaarvo, johon lisätään kuljetus- ja vakuutuskulut (CIF). Osa tuotteista voi olla kohteliaisuuksiltaan erilaisia etuuskohteluita tai vapautuksia riippuen kyseisen maan ja EU:n välisistä vapaakauppasopimuksista. Lisäksi tietyille tavaroille, kuten lääkkeille, energiatuotteille tai alkoholille ja tupakan kaltaisille tuoteryhmille, voidaan periä erillisiä veroja tai vero-osuuksia.

Arvonlisävero ja mahdolliset erikoisverot liittyvät tuontiin. EU:ssa tuonnin arvonlisävero kannetaan yleensä tuonnin yhteydessä, ja tietyissä järjestelmissä (esimerkiksi sähköisessä kaupankäynnissä) käytetään erityisiä IOSS- tai vastaavia mekanismeja. Tuonti-ilmoitus ja tulliselvitys tehdään yleensä tulliviranomaisen kautta, ja maksut suoritetaan tullien määrän selvittymisen jälkeen.

käytännön näkökulmat: tuojan vastuu on hoitaa tulliselvitys ja maksut sekä varmistaa, että tavarat luokitellaan oikealla HS-koodilla. Joissakin tapauksissa on oikeus palautuksiin tai vapautuksiin, esimerkiksi pienien näytteiden, lahjojen tai humanitaarisen avun osalta.