Tunnistin

Tunnistin on laite, joka havaitsee fyysisen suureen tai tapahtuman ja muuntaa sen sähkösignaaliksi. Tunnistimet ovat keskeisiä osia mittaus-, säätö- ja automaatiojärjestelmissä. Etymologia: sana muodostuu verbistä tunnistaa, ja -in-tunnistin tarkoittaa laitetta, joka tunnistaa.

Lajit ja toimintaperiaatteet vaihtelevat suureen mukaan. Yleisimmät ovat lämpötilan tunnistimet, valon tunnistimet, paine- ja kosteusmittarit sekä liiketunnistimet ja lähellisyyden tunnistimet. Toimintaperiaatteiltaan ne voivat olla passiivisia tai aktiivisia, ja tulokset voivat olla analogisia tai digitaalisia; digitaaliset tunnistimet tuottavat yleensä tilan tai digitaalisen signaalin (esim. 0/1). Tunnistimet voivat olla sekä yksittäisiä komponentteja että osia monimutkaisemmissa sensori- ja ohjausmoduuleissa.

Käyttökohteet ovat laajoja. Tunnistimia käytetään kuluttajaelektroniikassa, älypuhelimissa ja kotiautomaatiossa, ajoneuvoissa sekä teollisuus- ja turvallisuusjärjestelmissä. Ne mahdollistavat laitteiden reagoinnin ympäristöön ja toimintojen automaation sekä valvonnan.

Tekniset huomioon otetaan huomioon paljon: kalibrointi- ja toleranssikysymykset, koon ja energian tarve sekä signaalin käsittely. Useimmat modernit tunnistimet tarjoavat standardeja liitäntöjä, kuten I2C, SPI tai analogiset tulot, jolloin ne voidaan integroida helposti mikrokontrolleri- tai suorituskykykonejärjestelmiin.

Lisätietoja: sensorit, transduktorit ja erilaisten tunnistustekniikoiden sovellukset tarjoavat lisäymmärrystä tunnistimien roolista teknisessä järjestelmässä.

---