lisäymmärrystä

Lisäymmärrystä on suomenkielinen termi, joka kuvaa prosessia, jossa aiempi tai pintapuolinen ymmärrys laajenee ja tarkentuu uuden tiedon avulla. Se tarkoittaa syvempää, laajempaa tai monimutkaisempaa käsitystä kuin pelkkä alussa saavutettu ymmärrys.

Käytännössä lisäymmärrystä tarkastellaan oppimisessa ja kognitiivisessa tutkimuksessa, kun tutkitaan, miten oppija yhdistää uutta tietoa aiempaan tietämykseen, konteksteihin ja kokemuksiin. Tärkeää on metakognitiivinen säätely: oppija arvioi ymmärtämisensä tasoa, tunnistaa aukot ja etsii lisäselvitystä tai yhteyksiä. Lisäymmärrystä voidaan pitää sekä henkilökohtaisena että kollektiivisena ilmiönä, joka ilmenee syvemmän selityksen, kontekstin ymmärryksen ja siirrettävän tiedon muodossa.

Esimerkki lisäymmärryksestä voisi olla oppilas, joka lukee tekstin fotosynteesistä ja samalla yhdistää sen kasvien kasvuun, hengitykseen sekä ympäristötekijöihin, jolloin syntyy monipuolinen ja jäsennelty kokonaiskuva ilmiöstä.

Oppimisessa lisäymmärrystä voidaan tukea erilaisilla strategioilla, kuten avoimilla kysymyksillä, tiimityöskentelyllä, tiedonrakennuksessa käytettävillä kaavioilla ja mieleenpalauttelulla. Arvioinnissa lisäymmärrystä voidaan tarkkailla esimerkiksi ajatustyön purkamisella, käsitekartoituksilla tai reflektoivilla oppimispäiväkirjoilla.

Suhteelliset käsitteet sisältävät syvällinen oppiminen, elaboratiivinen kysely ja metakognitio, jotka kaikki liittyvät lisäymmärryksen muodostumiseen ja sen kehittämiseen. Lisäymmärryksen käsite on keskeinen osa syvällistä oppimista ja tiedon hallintaa.