Tunnistimia

Tunnistimia ovat laitteita, jotka havaitsevat fyysisiä suureita tai tapahtumia ja muuntavat ne sähköisiksi signaaleiksi, joita muut järjestelmät voivat mitata, tallentaa tai ohjata. Tunnistimet voivat olla kontaktipohjaisia, kuten kytkimet, tai ilman kosketusta toimivia, kuten optiset tai infrapuna-tunnistimet. Niitä käytetään sekä teollisuudessa että kuluttajatuotteissa esimerkiksi automaatiossa, turvallisuudessa ja älylaitteissa.

Tunnistimia voidaan luokitella useilla tavoilla. Mittaustarkoituksen mukaan ne voivat olla lämpötila-, paine-, kosteus-, valo- sekä kaasun- ja kemikaalitunnistimia. Toimintaperiaatteen mukaan niissä hyödynnetään erilaisia ilmiöitä, kuten resistanssia, kapasitanssia, induktiota sekä optisia tai kemiallisia reaktioita. Ulostulon mukaan tunnelmistimet voivat tarjota analogisia tai digitaalisia (binäärisiä) signaaleja, tai molempia. Lisäksi tietyt tunnistimet ovat kontaktisia ja toiset täysin ei-kontaktisia.

Käyttökohteita on laajasti: teollinen automaatio ja prosessinohjaus, turvallisuus- ja valvontajärjestelmät, sekä kuluttajatuotteet kuten älypuhelimet, kodin elektronikka ja ajoneuvojen järjestelmät. Esimerkkejä ovat lämpötila- ja paineanturit tehtailla, valaistuksen säätöön tarkoitetut valotunnistimet sekä kiihtyvyys- ja gyroskooppitunnistimet älylaitteissa.

Tunnistimien suorituskyky arvioidaan esimerkiksi mitta-alueella, resoluution, vasteajan, stabiliteetin ja toistettavuuden perusteella. Kalibrointi, ympäristötekijät ja huolto vaikuttavat tuloksiin. Yhteensopivuus ja standardit ohjaavat liitännät sekä tiedon tulkinnan, mikä helpottaa järjestelmien suunnittelua ja integraatiota.