Tulovirrat

Tulovirrat ovat pintaan purkautuvan sulaneen kivilajin virtausta vulkaanisen purkauksen aikana. Ne syntyvät tyypillisesti effusivisen purkauksen seurauksena, jolloin magma ei räjähdä vaan virtaa rinnettä alas. Tulovirrat voivat peittää laajoja alueita, muokata maisemaa ja tuhota infrastruktuuria sekä viljelyksiä.

Koostumus ja viskositeetti määrittelevät virran nopeuden ja muodon. Basalttinen laava on yleisesti matalan viskositeetin ja voi virrata pitkiä matkoja, jolloin lava muodostaa usein sileän pahoehoe-tyyppisen pinnan. Korkean viskositeetin laavat, kuten andesittiset tai rhyolittiset, virtaavat lyhyempiä matkoja ja jähmettyvät karkean, lohkareisen a'a-tekstuurin muodossa.

Virran kulkua ohjaavat kaltevuus, lämpötila ja maaston esteet. Tulovirrat voivat kulkea kanavana pitkiä matkoja tai purkautua useina haarautuvina virtoina. Pintajäähdytys voi muodostaa kuoren, jonka sisällä virta pysyy lämpimänä; tämän seurauksena laavakappaleet voivat pysyä liikkeessä purkauksen aikana. Laavaputket ja luolat voivat syntyä, kun pintakuori kuivuu ja sisäinen lava virtaa edelleen.

Vaikutukset ja riskit: Tulovirrat tuhoavat rakennuksia, teitä ja viljelyksiä sekä voivat katkaista asutuksen ja viestinnän. Ne ovat yleensä hitaammin kehittyviä kuin räjähdysvaiheet, mutta niiden eteneminen on usein yllättävää ja vaikeasti ennustettavissa.

Esimerkkejä: Tulovirrat ovat tyypillisiä basaltin laavamuotoja esiintyen Havaijilla ja Islannissa sekä muilla tyynenmeren ja välimeren alueiden tulivuorilla. Tutkimus ja valvonta nojaa maastoseurantaan, satelliittikuvaukseen sekä lämpötila- ja koostumusanalyysiin.