laavamuotoja

Laavamuotoja on geologinen termi, jolla tarkoitetaan lava-virtausten ja niiden jäähdytyksen tuloksena syntyneitä maisemallisia ja rakenteellisia muotoja. Ne voivat muodostua sekä pinnalle että maan alle ja niiden syntyyn vaikuttavat lava-virran nopeus, viskositeetti sekä ympäröivät jäähdytys- ja kosteustilanteet.

Pintamuotoja havaitaan laavavirrasta muodostuvissa rakenteissa, jotka voivat olla sekä sileitä että karkea- ja rosoisia riippuen virran ominaisuuksista. Yleisimmät ilmentymät ovat laavan pinnan erilaiset tekstuurit; nopeasti jäähtyessään voi muodostua pörröisiä ja köynnömäisiä rakenteita, hitaammin jäähdytetään taas laavan pinnalle syntyviä jähmettyneitä kerroksia.

Sisätilamuodot liittyvät laavan kulkuun maanalla. Laavakanavat ja putkistot muodostuvat, kun lava virtaa syvissä kanaaleissa ja jäähtyy sisäpuolelta, jolloin syntyy kapeita, pitkien ajan kuluessa jäljelle jääviä tunnelimaisia rakenteita. Laavakivistä ja laavakentistä koostuvat alueet ovat yleisiä ilmentymiä laavakenttien laajetuessa ja jähmettyessä.

Merkitys ja käyttötarkoitus. Laavamuotoja tutkitaan geologisessa tutkimuksessa, vulkanologian keinoin sekä maankäytön ja geoturismin kontekstissa. Ne auttavat ymmärtämään tulivuoren purkauksia, lavavirtauksien dynamiikkaa ja muinaisten maisemien kehitystä. Joitakin laavamuotoja suojellaan geologisina kohteina osana kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Lisätietoja löytyy geologian ja vulkanologian peruslähteistä sekä maankäytön ja geoturismin aluetietopaketeista.