Tulolähteestä

Tulolähteestä on verotuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan tulon alkuperää sekä sitä toimintaa ja yhteyttä, jossa tulo on syntynyt. Tulolähteen määrittäminen on keskeistä verotuksen kohdentamisessa ja oikean verotuksen määrittämisessä. Suomessa tulot jaotellaan tyypillisesti ansiotuloihin, pääomatuloihin sekä elinkeinotuloihin, ja kunkin tulolähteen mukaan voi olla erilaiset verosäännöt.

Tyypillisiä tulolähteitä ovat ansiotulot (palkat, työsuhde-edut), pääomatulot (korko-, osinko- ja myyntivoitot) sekä elinkeinotulot (yritystoiminnan tulot).

Tulolähteen määrittämisessä huomioidaan tulon syntyminen ja sen tuottaneen toiminnan luonne. Keskeisiä tekijöitä ovat, missä työ suoritetaan, missä sopimus täytetään, missä varat sijaitsevat ja missä liiketoiminta käytännössä harjoitetaan. Verohallinnon ohjeet sekä kansainväliset verosopimukset voivat vaikuttaa siihen, kumpi tulolähde ja millaiset verotusoikeudet sovelletaan, erityisesti rajatylittävissä tilanteissa.

Kansainvälisissä tilanteissa tulolähde ja verotus voivat määräytyä sekä kotimaan verosäännösten että verosopimusten perusteella. Suomessa asuvat verovelvolliset ovat yleensä verovelvollisia maailmanlaajuisesta tulostaan, mutta ulkomailta kertyneet tulolähteet voivat kuulua myös toisen valtion verotuksen piiriin riippuen tulolähteestä ja voimassa olevista sopimuksista. Lisätietoja antaa Verohallinto sekä verosopimuksia koskevat ohjeet.