verosopimuksia

Verosopimukset ovat kahden valtion välillä solmittuja kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on estää kaksoisverotus ja lisätä verotuksellista ennakoitavuutta kansainvälisessä toiminnassa. Niillä tarkennetaan, kumpi valtio saa verottaa tietyn tulon ja miten verot jaetaan näiden valtioiden välillä. Sopimukset koskevat sekä tuloja elinkeinotoiminnasta että henkilökohtaista tuloverotusta sekä pääomatuottoja, kuten osinkoja, korkoja ja rojaltituloja.

Sopimukset voivat antaa toimivallan verottaa tietyt tulot sekä asuinvaltiolle että lähdevaltiolle ja ne usein tarjoavat mekanismin kaksoisverotuksen välttämiseksi, kuten veron hyvityksen tai vapauttamisen. Lisäksi ne voivat sisältää alennuksia lähdevaltion pidättämille veroille sekä säännöksiä liiketoiminnan kiinteän toimipaikan verotuksesta. Verosopimukset parantavat myös oikeudellista turvallisuutta antamalla selkeyttä verotuksellisista oikeuksista.

Sopimukset sisältävät yleensä myös tiedonvaihto- ja kiertämisenestoa koskevia määräyksiä sekä riitojen ratkaisemista varten tarkoitettuja menettelytapoja, kuten molemminpuolisen menettelyn (MAP). Monesti verosopimukset pohjautuvat OECD:n malliverosopimukseen tai YK:n malliin, ja ne ovat kaksipuolisia: ne tulevat voimaan, kun ratifiointi on suoritettu, ja ne koskevat sovittuja aikajaksoja sekä tulonlajeja sopimuksen mukaan.

Maakohtaisesti verosopimukset toteutetaan kansallisessa lainsäädännössä, ja ne vaikuttavat sekä yksityishenkilöihin että yrityksiin sekä kansainvälisiin sijoituksiin ja kaupankäyntiin.