Tuhohyönteisten

Tuhohyönteiset ovat hyönteisiä, jotka aiheuttavat haittaa viljelykasveille, varastoitaville elintarvikkeille tai rakennuksille. Ne voivat vahingoittaa kasvien lehtiä, vartta tai juuri sekä levittää taudinaiheuttajia. Haitoista riippuu taloudellinen tappio, ja torjuntaa suunnataan sekä satoa ja laatua suojaavien että ympäristöhaittojen minimoimiseksi.

Vahinkoja syntyy eri tavoin: monet tuhohyönteiset imevät kasvinesteitä, syövät kudoksia tai poraavat rakenteisiin. Tämä hidastaa kasvua, heikentää satoa ja voi johtaa laadun alenemiseen. Varastoitujen tuotteiden tuho on myös yleinen haaste.

Torjunta perustuu integroidun tuhohyönteishallinnan (IPM) periaatteisiin: seuranta, haittojen ja taloudellisten kynnysten arviointi sekä monipuoliset keinosarjat. Kulttuuriset keinot kuten viljelykierto ja puhdistukset sekä kasvilajien valinta vähentävät riskejä. Biologinen torjunta hyödyntää luonnollisia vihollisia ja mikrobialtisteita. Kemiallista torjuntaa käytetään harkiten, pienissä rajoissa ja valvontaa suorittaen, jotta torjunta ei aiheuta suuria ympäristövaikutuksia tai vastustuskyvyn kehittymistä. Vastustuskyvyn ehkäisy on tärkeä osa suunnittelua.

Tutkimus ja seuranta ovat keskeisiä tuhohyönteisten hallinnassa. Kansallisilla tutkimuslaitoksilla, kuten Lukella, kehitetään parempia seurantamenetelmiä, riskinarviointia ja käytäntöjä. Sääntelyä ja ohjeistuksia päivitetään, jotta torjunta on turvallista ja tehokasta sekä ympäristön että elintarviketuotannon kannalta.