Tuhohyönteiset

Tuhohyönteiset ovat hyönteisiä, joiden toiminta aiheuttaa taloudellista vahinkoa maataloudessa, metsätaloudessa, elintarvikkeiden varastoinnissa sekä rakennuksissa. Ne voivat syödä viljelykasveja, hedelmiä, siemeniä tai puuosia, kuluttaa varastoituja tuotteita sekä heikentää rakennusten materiaalien kuntoa. Vahinko ilmenee sekä määrällisesti (satoon ja varastoidun tuotteen määrään) että laadullisesti (laadun heikkenemisenä), minkä lisäksi torjuntatoimet lisäävät kustannuksia.

Tuhohyönteisiä esiintyy eri ympäristöissä ja niillä on lukuisia elinkiertoja. Ne voivat vaikuttaa viljelykasvien lisäksi metsiin ja rakennusten rakenteisiin, ja osa lajeista leviää helposti tai on muualla koettu uusina esteinä. Kansallinen ja alueellinen valvonta sekä tutkimus seuraavat tapahtumia, jotta torjuntatoimet voidaan kohdentaa oikein.

Torjunta perustuu usein integroituun kasvinsuojeluun (IPM). Ennaltaehkäisyyn kuuluvat hygienia, puhdasvarastointi, viljelykierto sekä rakennusten suojaus. Biologinen torjunta hyödyntää luontaisia vihollisia ja taudinaiheuttajia sekä muita ympäristöystävällisiä keinoja. Kulttuuritoimenpiteet, kuten istutusajankohdat ja varastointitekniikat, tukevat torjuntaa. Mikäli tarvetta on, käytetään harkiten kemiallista torjuntaa ja kiinnitetään huomiota vastustuskyvyn kehittymisen ehkäisyyn.

Seuranta on olennaista: kenttäinventointien, ansapohjaisten menetelmien ja kehitysasteiden mallien avulla pyritään ajoittamaan toimenpiteet oikein ja minimoimaan haittaa ympäristölle. Tuhohyönteiset ovat sekä tutkimuksen että käytännön valvonnan kohteena.