Transkriptiofaktoreiden

Transkriptiofaktorit ovat proteiineja, jotka säätelevät geenien ilmenemistä sitoutumalla DNA:han ja vaikuttamalla RNA-polymeraasin toimintaan. Ne tunnistavat tyypillisesti spesifisiä cis-tekijöitä, kuten promoottori- ja enhancers-eksensejä, ja voivat toimia aktivaattoreina tai repressorina riippuen kontekstista.

Monilla transkriptiofaktoreilla on tunnistettavia DNA-sidonta-alueita, kuten sinkkisormi-, homeo- tai bHLH (basic helix-loop-helix) -motifit. Ne toimivat usein yhdessä koaktiivaattoreiden, korepressoreiden ja kromatiinirakenteen muokkaajien kanssa, jolloin geenien säätely on riippuvainen sekä sitoontikohdasta että solun tilasta. Transkriptiofaktorien toimintaa säätelevät myös post-translationaaliset muutokset, kuten fosforylaatio, ubiquitinaatio ja ligandien sitoutuminen.

Transkriptiofaktorit ovat keskeisiä kehityksen, solun erilaistumisen ja vasteiden säätelyssä. Niiden virheet tai epätasapaino voivat johtaa monenlaisiin sairauksiin, mm. syövän, kehityshäiriöiden ja aineenvaihduntasairauksien taustalla. Tästä syystä ne ovat tärkeitä tutkimuskohteita ja potentiaalisia lääketieteellisiä kohteita.

Tutkimuksessa käytetään menetelmiä kuten ChIP-seq, DNase-seq ja reporter-geenikokeet transkriptiofaktorien DNA-sidonnan ja toiminnan kartoittamiseksi. Vaikka monet perusperiaatteet ovat tunnettuja, transkriptiofaktorien verkostot ja solukohtainen toiminta ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteina.