Tracergasmittaukset

Tracergasmittaukset ovat ilmanvaihdon tutkimiseen käytettäviä mittausmenetelmiä, joissa tilaan annostellaan merkkikaasu ja seurataan sen pitoisuutta aikavälein. Merkkikaasun esiintyvyys tilassa antaa tietoa ilmanvaihdon voimakkuudesta, ilmavirtojen suunnista sekä tilan tiiviydestä. Menetelmäyksen avulla voidaan arvioida sekä yksi- tai monen huoneen tilojen ilmanvaihtoa että rakennuksen kokonaisilmavirtoja.

Perusperiaate jakautuu kahteen päämenetelmään: hajoamismenetelmään ja vakio-pitoisuusmenetelmään. Hajoamismenetelmässä merkittävä määrä merkkikaasua vapautetaan ja annetaan lievästi tasaisen pitoisuuden kehittyä, jonka jälkeen kaasun syöttö lopetetaan ja pitoisuus seuraa ulospääsyn kautta tapahtuvaa haihtumista. Hajoamisnopeudesta voidaan määrittää ilmanvaihtoprosentti. Vakio-pitoisuusmenetelmässä kaasu lisätään jatkuvasti, jotta pitoisuus pysyy asetetussa tasossa, ja ilmanvaihto arvioidaan mittaamalla, kuinka paljon kaasun lisäystä tarvitaan pitoisuuden ylläpysymiseksi.

Sovelluskohteita ovat sekä uudis- että korjausrakennukset, toimistot, koulut, laboratoriot sekä teolliset tilat ja putkistot. Menetelmää käytetään ilmanvaihdon mitoittamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, ilmavuotojen kartoitukseen ja sisäilman laadun arviointiin sekä tutkimuksiin, joissa tarvitaan tarkkaa ilmavirtojen tuntemista.

Kaasuina käytetään usein SF6:aa, heliumia tai hiilidioksidia; SF6 on hyvin havaittavissa mutta potentiaalinen kasvihuonekaasu, joten käytössä suositaan vaihtoehtoja tarpeen mukaan. Tracergasmittaukset noudattavat kansainvälisiä ohjeita ja standardeja, ja tulokset voivat heijastua sekoittumisvaihteluihin, ulkoilman tilapäisiin muutoksiin sekä mittausinfrastruktuurin tarkkuuteen.