merkkikaasu

Merkkikaasu, eli tracer gas, on tarkoituksellisesti järjestelmään johdettu kaasu, jonka avulla voidaan jäljittää ja mitata kaasujen tai nesteiden virtausta sekä sekoittumista. Merkkikaasun tehtävänä on merkitä tilan tai virtauksen kulkua siten, että sitä voidaan havaita erillisillä mittausmenetelmillä ilman, että kaasu vaikuttaa merkittävästi järjestelmän toimintaan. Tämän vuoksi valinta tehdään sen kemiallisen vakauden, hitaamman tai nopeamman liikkeen ominaisuuksien sekä haitattomien vaikutusten perusteella.

Käyttö ja valinta perustuvat siihen, että merkkikaasu on havaittavissa pieninä pitoisuuksina eikä se reagoi merkittävästi ympäristön tai prosessin kanssa. Yleisimmät vaihtoehdot ovat jalokaasut kuten helium, neon ja argon sekä raskaat inertit kuten SF6 sekä jotkut perfluoriyhdisteet. Kaasujen valinta riippuu sovelluksesta: kevyet kaasut liikkuvat ilmavirrassa nopeammin, raskaat kaasut voivat pysyä alueilla pidempään esimerkiksi tilojen alapuolissa tai maaperässä.

Sovelluksia ovat rakennusten ilmanvaihdon ja ilmavuotojen kartoitus, putkisto- ja säiliövuotojen havaitseminen sekä hydrologiset ja geotekniset tutkimukset, joissa maaperän tai veden virtausta on tarpeen seurata. Havaitsemisessa käytetään eri mittausmenetelmiä, kuten kaasukromatografiaa, FTIR-spektroskopiaa sekä laser- tai massaspektrometriapohjaisia antureita.

Turvallisuus ja ympäristö: osa merkkikaasuista voi olla terveydelle haitallisia tai voimakkaasti kasvihuonekaasuja, mikä vaikuttaa valintaan ja käytäntöihin. Käyttö tapahtuu ohjeiden mukaan, ja keräys sekä hävittäminen on hoidettava asianmukaisesti ja ympäristöhaittoja minimoiden.