Toteutusmenetelmät

Toteutusmenetelmät ovat organisaation käyttämien prosessien ja käytäntöjen kokonaisuus, jonka avulla projektin tuotteen tai järjestelmän toteutus siirretään suunnittelusta käytäntöön. Ne määrittelevät työnjaon, aikataulut, vastuut sekä laadunvarmistuksen tavan ja paikan sekä sen, miten sidosryhmien palaute otetaan huomioon.

Laadullisesti jaotellaan usein plan-driven ja joustaviin (agile) lähestymistapoihin. Plan-driven menetelmät korostavat vaiheittaista, dokumentoitua ja hallittua etenemistä sekä etukäteen laadittua suunnitelmaa. Vesiputousmalli (Waterfall) ja V-malli ovat tyypillisiä esimerkkejä tässä ryhmässä; niissä vaatimukset ja toteutus ovat vahvasti lineaarisia, ja muutokset voivat olla raskaita. Spiral- ja muut riskiperusteiset mallit painottavat vuorovaikutusta ja riskien hallintaa.

Joustavat menetelmät perustuvat toistuviin sykliin, tiiviiseen yhteistyöhön ja jatkuvaan palautteeseen. Esimerkkejä ovat Scrum, Kanban sekä Extreme Programming (XP). Näissä projekteissa tarkoituksena on toimitusvalmiiden iteraatioiden kautta kehittyvä tuote, jossa vaatimukset ja ratkaisut voivat muuttua nopeasti. Hybridit yhdistävät piirteitä sekä plan-Driven että agile-menetelmistä.

Valinta toteutusmenetelmän välillä riippuu projektin luonteesta, epävarmuudesta, sidosryhmien osallistumisesta sekä aikataulu- ja budjettirajoitteista. Riskit, laajuus, laatuvaatimukset ja organisaation kyvykkyydet vaikuttavat päätökseen. Toteutusmenetelmien tarkoituksena on tukea tavoitteiden saavuttamista sekä riskeiltä suojautumista, samalla mahdollistaa jatkuva parantaminen.