Torjuntaaineina

Torjunta-aineina tarkoitetaan kasvinsuojeluaineita, joita käytetään torjumaan tai hillitsemään tuholaisten, kasvitautien ja rikkakasvien aiheuttamaa vahinkoa. Ne voivat olla kemiallisia, biologisia tai bioteknisiä tuotteita, ja niitä käytetään sekä maataloudessa että puutarhataloudessa sekä elintarvikkeiden varastoinnin yhteydessä. Aktiivinen aine on se komponentti, joka vaikuttaa haittaeläimeen tai taudinaiheuttajaan, ja tuotteet sisältävät lisäksi apuaineita sekä seoksia, jotka parantavat vaikutusta tai soveltuvuutta käyttöön.

Yleisimpiin ryhmiin kuuluvat hyönteismyrkyt, sienitautien torjunta-aineet sekä rikkakasvien torjunta-aineet. Näitä käytetään kohdennetusti, ja niiden valinnassa huomioidaan sekä torjuttava kohde että ympäristön ja terveyden riskit. Lisäksi markkinoilla on biologisia ja bioteknisiä tuotteita, jotka voivat vaikuttaa tuholaisiin ilman perinteisiä kemiallisia aktiivisia aineita. Käyttö noudattaa aina etikettiä ja asiakirjoja sekä käsittely- ja varastointi-ohjeita.

EU- ja kansallinen lainsäädäntö säätelee torjunta-aineiden käyttöä ja myyntiä. Jokainen aktiivinen aine on hyväksytty EU-tasolla, ja kasvinsuojeluvalmisteet on saatava markkinoille kyseisten lupien perusteella. Suomessa valvonta kuuluu Ruokaviraston kaltaisille viranomaisille, jotka varmistavat tuotteiden turvallisuuden sekä ympäristö- ja terveysvaikutusten täyttymisen. Käyttö on kuitenkin sidoksissa usein tarkkoihin käyttöturvallisuusohjeisiin, suojavarusteisiin ja jätehuoltoon.

Käytön periaatteena on minimoida haitat sekä ympäristölle että ihmisille. Integroitu torjunta eli IPM on keskeinen lähestymistapa, jossa kemiallisten torjunta-aineiden lisäksi hyödyntetään kulttuuri- ja biologisia keinoja sekä sattuviin tilanteisiin räätälöityjä toimenpiteitä.