Toleranssimekanismit

Toleranssimekanismit kuvaavat ilmiötä, jossa sama lääkeannos tuottaa aiempaa heikomman vasteen toistuvan altistuksen seurauksena. Niitä luokitellaan pääasiassa farmakokineettisiin, farmakodynaamisiin ja tachyphylaksiaan.

Farmakokineettinen toleranssi johtuu elimistön muuttuneesta lääkkeen käsittelystä. Esimerkiksi entsymaattinen induktio voi nopeuttaa lääkeaineen metaboliaa ja alentaa plasmasisältöjä, mikä vähentää kudoksiin kohdistuvaa vaikutusta annoksesta riippumatta.

Farmakodynaaminen toleranssi johtuu vasteen kohteiden adaptaatiosta: reseptoreiden desensitointi, down-regulaatio tai reseptorien G-proteiinien kanssa käytävän signaalin heikkeneminen sekä kompensoivien reittien aktivoituminen ja geenimuutokset, jotka muokkaavat vasteen voimakkuutta pitkäaikaisesti.

Tachyphylaksia on erityisen nopea toleranssin muoto, jossa vaste heikkenee minuuteista tunteihin jo hyvin pian altistuksen alussa.

Ristitoleranssi tarkoittaa tilaa, jossa toisen lääkkeen aiheuttama toleranssi vähentää toisen, saman mekanismin kautta vaikuttavan lääkkeen tehoa. Homologinen vs heterologinen toleranssi viittaavat siihen, liittyykö toleranssi samaan vai eri mekanismeihin vaikuttaviin aineisiin.

Kliininen merkitys on merkittävä: toleranssi voi vaatia suurempia annoksia tai muuttaa turvallisuusprofiilia, ja se voi vaikuttaa hoidon tehokkuuteen sekä riskien hallintaan. Ymmärrys toleranssimekanismeista auttaa hoitokaluston optimointia ja annostuksen harkittua säätöä.