Toksisuuden

Toksisuuden käsite kuvaa aineen tai tekijän kykyä aiheuttaa haittaa eliöille, populaatioille tai ekosysteemeille. Se liittyy läheisesti annos–vaikutussuhteeseen: haitallisen vaikutuksen todennäköisyys ja vakavuus riippuvat altistuksen määrästä, kestosta ja altistumistavasta. Toksisuutta arvioidaan sekä akuutin että kroonisen altistuksen näkökulmasta, ja siihen sisältyvät esimerkiksi akuutit myrkytykset, elinvauriot, kantasoluvauriot, neuro- ja hormonitoiminnan häiriöt sekä karsinogeenisuus.

Toksisuuden mekanismit vaihtelevat soluvauriosta metabolian estymiseen ja immuunireaktioiden muutoksiin. Bioakkumulaatio ja kertyminen ravintoketjussa voivat lisätä pitkäaikaisriskejä, vaikka ympäristöpitoisuudet olisivat alhaisia. Arviointimenetelmiin kuuluvat in vitro -testit, eläinkokeet ja epidemiologiset tutkimukset sekä mallinnus ja altistusanalyysit. Tyypillisiä mittareita ovat LD50-, NOAEL- ja LOAEL-arvot.

Riskien hallinnassa yhdistetään sääntelyä, kuten pitoisuusrajoja ja hyväksyntämenettelyjä (esim. REACH), sekä hallintatoimia: korvaavien aineiden käyttö, tekniset suojatoimet, henkilökohtaiset suojaimet ja asianmukainen jätehuolto. Toksisuuden vähentäminen edellyttää tiedon jakamista, valvontaa ja varovaisuuden periaatteen soveltamista, erityisesti uusien tai vähän tutkittujen aineiden kohdalla.