Tilastoyksiköinä

Tilastoyksiköinä tarkoitetaan tilastotietojen keruun ja raportoinnin perusyksikköä. Se on yksikkö, jolle tilastolliset muuttujat rekisteröidään ja jonka perusteella tilastoja tulkitaan. Tilastoyksikkö voi olla sekä otoksen että analyysin kohde, ja sen määrittely vaikuttaa tilastojen rakenteeseen, vertailtavuuteen sekä siihen, miten tuloksia voidaan summata tai ajaa yhteen.

Yleisimmät tilastoyksiköt ovat ihmiset ja kotitaloudet, mutta tilastoyksikköjä käytetään myös muissa konteksteissa. Esimerkkejä ovat asuinpaikat, yritykset (tai niiden toimintayksiköt ja Y-tunnukset), maatilat sekä alueelliset tai hallinnolliset yksiköt kuten kunnat. Tilastoyksikkö voi siten olla yksittäinen objekti tai kokonaisuus, josta kerätyt tiedot koostuvat.

Tilastoyksikön valinta heijastuu sekä suunnitteluun että tulosten tulkintaan. Se määrittää, millaisia aggregaatioita voidaan tehdä, miten muuttujat vertailutetaan eri yksiköiden välillä ja miten laajoja ajanjaksoja voidaan analysoida. Tilastoyksikkö voi myös erota mittausyksiköstä tai havaintoyksiköstä, riippuen tilaston tarkoituksesta ja datankeruumenetelmistä. Usein sama tilastoyksikkö esiintyy sekä rekisteritiedoissa että survey-kokonaisuuksissa, jolloin linked data -menetelmät voivat yhdistää useita tilastoja.

Käytännössä tilastoyksiköiden määrittely ja dokumentointi ovat keskeisiä laadunvarmistuksen osa-alueita. Ne tallennetaan tilastotieteen standardeihin ja tilastotietojen metadataan, jolloin tilastojen vertailtavuus ja replikointi säilyvät. Suomessa tilastoyksiköt voivat perustua esimerkiksi henkilötunnukseen tai yritystunnukseen datan yhdistämiseksi.