Tietokonetomografia

Tietokonetomografia (CT) on radiologinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa poikkileikkauskuvia kehon rakenteista käyttämällä röntgensäteitä ja tietokoneella tehtävää kuvan rekonstruointia. Menetelmä kehitettiin 1970-luvulla; keskeisiä hahmoja olivat Godfrey Hounsfield ja Allan Cormack, joiden työ palkittiin Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnolla.

CT-laite pyörittää röntgenputkea ja sädetunnistimia potilaan ympäri, ja kerätty data muunnetaan algoritmeilla (esim. suodatettu takaisinprojekti tai iteratiivinen rekonstruointi) visuaalisiksi poikkileikkauskuviksi. Monileike-CT (multidetector CT) mahdollistaa nopean koko vartalon kuvauksen ja korkean spatiaalisen resoluution. Erikoismuotoja ovat mm. angiografia kontrastiaineella, helical/spiral-CT ja dual-energy CT.

Käyttökohteita ovat vammojen arviointi, kasvainten paikannus ja stadionmääritys, keuhko- ja rintakehän tutkimukset, vatsan ja pään kuvantaminen sekä ohjatut toimenpiteet kuten biopsiat. CT on nopea ja antaa selkeän kuvan luurangosta ja pehmytkudoksista verrattuna perinteiseen röntgenkuvaan.

Riskit ja rajoitukset liittyvät ionisoivaan säteilyyn, jota pyritään minimoimaan matalannusmenetelmillä, ja tarvittaessa käytettyihin jodipohjaisiin varjoaineisiin, joihin liittyy allergisia reaktioita tai munuaishaittoja harvinaisissa tapauksissa. Kuvassa esiintyy myös artefakteja esimerkiksi liikkeestä tai metallista. Uusimmat kehityssuunnat painottavat säteilyn vähentämistä, parempaa kontrastien erottelua ja kuvankäsittelyn parannuksia.