Tietoisuudesta

Tietoisuudesta on laaja käsite, joka viittaa sekä sisäisten kokemusten tunnistamiseen että ulkoisen maailman tietoisena havaitsemiseen. Tähän kuuluu useita ulottuvuuksia: fenomenaalinen tietoisuus, eli kokemusten laadullinen olemassaolo, sekä pääsyn tietoisuus, jonka kautta tietoisuutta voidaan käyttää havaintojen, muistin ja päättelyn käsittelyssä.

Fenomenaalinen tietoisuus kuvaa miltä asiat tuntuvat kokemuksen kannalta — miltä ääni, väri tai kipu tuntuvat sisäisessä kokemuksessa. Pääsyn tietoisuus puolestaan kuvaa sitä, miten tietoisuus mahdollistaa pääsyn tietoihin ja prosesseihin, joita voidaan käyttää toiminnan ohjaukseen ja viestintään.

Filosofiassa tietoisuuden luonteesta on käyty pitkä keskustelu. Esillä ovat mm. kova ongelma: miksi subjektiivinen kokemus syntyy fyysisestä maailmasta. On esitetty materialistisia, dualistisia ja panpsykistisiä näkemyksiä sekä erilaisia ratkaisuja ongelmaan. Käytännön tutkimusta ohjaavat kokeelliset mallit, kuten global workspace -teoria (Baars, Dehaene), ja filosofian sekä kognitiivisen tieteen välinen vuoropuhelu.

Neurotieteessä tietoisuutta pyritään ymmärtämään neuraalisten korrelaattien kautta. Tutkimuksessa käytetään EEG-, fMRI- ja muita aivotoiminnan mittausmenetelmiä, joiden avulla etsitään mekanismeja, jotka yhdistävät aivotoiminnan tilat kokemuksellisiin tiloihin. Tilat kuten valvetila (hereillä), uni, anestesia, vegetatiivinen tila ja minimaalisen tietoisuuden tila kuvaavat erilaisia tietoisuuden ilmentymiä.

Keskustelu tietoisuudesta ulottuu myös käytäntöihin ja yhteiskuntaan. Kliinisessä hoidossa tietoisuuden häiriöiden diagnosointi ja hoito sekä etiikka ovat keskeisiä kysymyksiä, ja tekoälyn mahdollinen tietoisuus herättää pohdintaa oikeudellisista ja eettisistä vaikutuksista. Tietoisuus on edelleen aktiivinen tutkimusala sekä tieteessä että filosofiassa.