Teräväpiirtotekniikoiden

Teräväpiirtotekniikat, eli high-definition (HD) -tekniikat, viittaavat televisio- ja videotekniikoihin, jotka tarjoavat huomattavasti paremman kuvanlaadun kuin perinteiset standarditarkkuuden (SD) -järjestelmät. Keskeinen ero on kuvapisteiden määrässä, jota kutsutaan resoluutioksi. Teräväpiirto tarjoaa enemmän kuvapisteitä sekä vaaka- että pystysuunnassa, mikä johtaa yksityiskohtaisempaan, terävämpään ja selkeämpään kuvaan.

Yleisimmät teräväpiirtotarkkuudet ovat 720p ja 1080p. Numerot 720 ja 1080 viittaavat kuvan pystysuuntaisten kuvapisteiden määrään, ja p-kirjain tarkoittaa progressiivista kuvanvirkistystä. Progressiivinen virkistys piirtää koko kuvan kerralla, toisin kuin lomitettu virkistys (i), jossa kuva jaetaan kahteen osaan. 1080p on tarkempi kuin 720p. Joskus käytetään myös 1080i-muotoa.

Teräväpiirtotekniikoiden kehitys on mahdollistanut entistä elävämmän ja realistisemman katselukokemuksen esimerkiksi elokuvien, urheilutapahtumien ja pelien parissa. Suurempi kuvapistetiheys mahdollistaa hienovaraisempienkin yksityiskohtien erottumisen, mikä tekee kuvasta miellyttävämmän silmälle, erityisesti suurilla näytöillä. Teknologia on vähitellen korvannut SD-tekniikat useimmissa lähetys- ja tallennusmuodoissa.