Temperamentit

Temperamentit ovat yksilöllisiä, synnynnäisiä taipumuksia siihen, miten ihminen reagoi ärsykkeisiin, säätelee vireystilaansa ja toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ne ovat usein pysyviä jo varhaisessa lapsuudessa, mutta niiden ilmenemistä voivat muokata kasvatus, koulutus ja muut kokemukset.

Historiallisesti temperamentit liittyivät antiikin Kreikan humoraaliteoriaan. Neljä klassista temperamenttia olivat sanguininen, kolerinen, flegmaattinen ja melankolinen; jokaiselle liitettiin oletettu yhteys kehon nesteisiin ja yleiseen vireystilaan. Näistä vanhoista malleista on siirrytty kohti nykyajan empiirisiä kuvauskeinoja.

Nykyaikaisessa psykologiassa temperamentti tarkoittaa varsin pysyviä, biologisesti ja geneettisesti osin periytyviä taipumuksia, jotka muodostavat henkilön perussopeutumisen. Temperamentti ei kuitenkaan ole sama asia kuin persoona tai luonteen piirteet; se antaa pohjan, jolta persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa elämänkokemusten kanssa. Eri teoreettiset mallit kuvaavat temperamentin ulottuvuuksia. Esimerkiksi varhaisissa tutkimuksissa lapsen temperamentti voidaan luokitella helpoksi, vaikeaksi ja hitaasti lämpeneväksi; nykyisissä malleissa tarkastellaan lisäksi tiloja kuten ekstraversio, negatiivinen affektiivisuus ja itsehillintä sekä niiden yhteisvaikutuksia.

Käytännössä temperamentti vaikuttaa siihen, miten lapsi ja aikuiset kohtaavat koulun, sosiaaliset suhteet ja vanhemmuuden. Se on tärkeä osa kehitystä ja arjen sopeutumista. Kritiikit huomauttavat, että temperamentti on vain yksi osa monimutkaisessa käyttäytymisen periytymisessä, eikä se yksin selitä ihmisen toimintaa.