Tekstityksillä

Tekstityksillä, tai tekstityksillä, tarkoitetaan videon ruudulle ilmestyvää kirjoitettua tekstiä, joka esittää puhuttua dialogia sekä usein myös ei-puhuttuja äänitehosteita, musiikkia ja puhujien erot. Tekstitykset voivat helpottaa sisällön ymmärtämistä vieraalla kielellä, parantaa saavutettavuutta kuulovammaisille ja toimia oppimisen tukena kieltä oppiville.

Tekstitysten tyypit voidaan jakaa pääpiirteittäin käännöstekstitykseen ja kuvailutekstitykseen. Käännöstekstitykset (subtitling) kääntävät alkuperäisen dialogin toiseen kieleen. Kuvailutekstitykset (captioning) puolestaan sisältävät myös ei-puhuttuja äänetietoja, puhujien erottelua ja muita visuaalisia vihjeitä, jotta sisällöstä saa paremman kokonaisuuden kuulovammaisille tai äänetönilyt altistavalle katsojalle.

Toimintaperiaatteiltaan tekstitykset voivat olla kovakoodattuja eli hard subtitles, jotka ovat kiinteä osa videota, tai pehmeitä eli soft subtitles, jotka ovat erillinen tekstipiste, jota voi kytkeä pois päältä. Tiedostoissa käytettyjä formaatteja ovat yleisesti SRT, VTT ja SSA/ASS, sekä broadcast- ja streaming-ympäristöissä TTML (Timed Text Markup Language).

Prosessi koostuu usein tekstin transkriptio- ja/tai käännöstöistä, ajoituksesta eli ajasta kohdistetusta synkronoinnista, sekä tyylien ja pituusrajoitusten säätämisestä. Tekstitykset parantavat sisällön saavutettavuutta ja laajentavat yleisöä, mutta ne ovat riippuvaisia laadukkaasta käännöksestä, ajastuksesta ja käytettävistä formaateista. Yleisimmät käyttökohteet ovat elokuvat, televisio-ohjelmat, verkkovideot sekä livestreamit. Tekstitysten kehitys jatkuu yhä enemmän automatisoituna, mutta laatu ja paikallisuus säilyvät keskeisinä haasteina.