Tasapainottuvan

Tasapainottuvan on suomen kielen muoto, joka muodostuu verbistä tasapainottaa (to balance) ja presentin aktiivisen participelin pääteesta -va/-vä sekä kielen taivutusmuodostusjärjestelmän mukaan taivutetuista pääteistä. Tasapainottuva on siis presentin aktiivinen participle, ja tasapainottuvan on sen genetiivinen yksikkömuoto. Siten tasapainottuvan voi nähdä adjektiivina, joka viittaa johonkin toimintaan liittyvään tasapainostilaan tai -ominaisuuteen.

Käyttö ja merkitys

Tasapainottuvaa käytetään kuvaamaan esiintyvää tai kehittyvää tasapainottumista tai itsesäätelyä. Sen keskeinen merkitys on “tasapainoa tavoittelevan” tai “tasapainonsa ylläpitävän” ominaisuus, usein teknisissä, tieteellisissä tai teoreettisissa yhteyksissä. Se voidaan asettaa määritteleväksi adjektiiviksi tai sen genetiivinen yksikköä sekä nomi- että adjektiivimuotoja käyttääksesi.

Esimerkkejä

- tasapainottuvan järjestelmän säätötoimenpiteet

- tasapainottuvan ohjauksen periaatteet

- tasapainottuvan ilmiön vaikutukset

Erityispiirteet

- Tasapainottuva ja tasapainottuvan ovat samaa sanojen kantaa muistuttavia muotoja: ensimmäinen on nominatiivissa tai adjektiivimuodossa, toinen sen genetiivinen yksikkö. Käyttö riippuu siitä, mikä nouni tai lause pitää määritellä.

- Etenkin teknisissä teksteissä tasapainottuvaa sekä sen kivuliaisia ilmauksia käytetään kuvaamaan autonomista tai itsesäätelyyn tähtäävää tasapainon saavuttamista.

Lopuksi tasapainottuvan on monin tavoin kuvaileva, dynaaminen participle, jolla tarkoitetaan jotain, joka tasapainottaa tai pyrkii tasapainottamaan tilaa tai järjestelmää.