Tasapainottaminen

Tasapainottaminen on toiminto, jolla pyritään palauttamaan tai ylläpitämään tasapainoa järjestelmässä. Sanaa käytetään sekä teknisissä että yleisissä yhteyksissä; se viittaa sekä fyysisten massojen ja voimien tasoitukseen että taloudellisen tai organisatorisen vakauden edistämiseen. Etymologisesti se koostuu tasapainosta ja -taminen- suffixistä, joka tarkoittaa toiminnan suorittamista.

Perusidea on epätasapainon havaitseminen ja korjaaminen siten, että järjestelmä pysyy vakaana ja tehokkaana. Tasapainottaminen jaetaan tyypillisesti staattiseen tasapainottamiseen (ei-liikkuva epätasapaino) sekä dynaamiseen tasapainottamiseen (epätasapaino ilmenee liikkuessa).

Sovelluksia ovat muun muassa kone- ja mekaniikkatekniikka: pyörivien kappaleiden tasapainotus, jonka tavoitteena on vähentää värähtelyä ja kulumista; ajoneuvojen pyörien tasapainotus sekä tuulettimien ja moottoreiden epätasapainon kompensointi. Sähköverkossa tasapainottaminen tarkoittaa tuotannon ja kulutuksen välisten epätasapainojen hallintaa vara- ja säätöresurssein sekä kysyntävasteen avulla.

Menetelmät vaihtelevat mittauksesta ja analyysistä lisäpainojen asentamiseen, massan uudelleen jakamiseen sekä rakenteen suunnittelun muuttamiseen. Aktiivinen tasapainotus käyttää sensoreita ja toimilaitteita reaaliaikaisesti tilan korjaamiseen.

Tasapainottamisen hyödyt ovat vähentynyt värähtely, parempi energiatehokkuus, pidempi käyttöikä ja parantunut turvallisuus, mutta haasteita ovat kustannukset, muuttuvat kuormat sekä mittaus- ja ylläpitötarpeet.