Tarvepohjaista

Tarvepohjaista tarkoittaa resurssien jakamisen tai palveluiden kohdentamisen periaatetta, jossa päätökset perustuvat yksilön tai yhteisön ilmeisiin tarpeisiin. Termi rakentuu sanoista tarve (need) ja pohjaista (based on). Tarvekartoitus selvittää asiakkaan elämäntilanteen, taloudellisen aseman ja palveluiden tarpeen, ja sen perusteella ohjataan resursseja.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi sosiaaliturva, terveydenhuolto, koulutus, asumisen tuki sekä kriisi- ja hätätilanteiden avustaminen. Prosessi sisältää tarvekartoituksen, palveluiden räätälöinnin, toteutuksen sekä seurantaa ja vaikuttavuuden arvioinnin. Tarvepohjainen resursointi voidaan asettaa vastakkain universaaleille, kaikille suunnatuille palveluille.

Etuja ovat parempi kohdentaminen niille, joilla on aidoin tarve, sekä mahdollisuus lisätä oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta. Haasteita ovat tarvekartoitusten subjektiivisuus ja mahdollinen stigma, joita voi aiheuttaa palvelujen erityiskohtelu. Lisäksi tarvepohjainen järjestelmä voi vaatia runsaasti hallinnollista resursseja ja jatkuvaa arviointia, jotta tarpeet pysyvät ajan tasalla.

Esimerkkejä tarvepohjaisesta tuesta ovat sosiaalituet ja asumisen tuet, joissa myöntöperusteena ovat taloudellinen tilanne ja palveluntarve. Terveydenhuollossa tarvepohjaista lähestymistapaa voidaan soveltaa kiireellisen avun priorisointiin, ja koulutuksessa tukimuodot voivat nojata opiskelijan taloudelliseen asemaan. Tarvepohjaisuus eroaa universaaleista palveluista, joissa tuki myönnetään kaikille riippumatta yksilöllisestä tilanteesta.