Tartuntariski

Tartuntariski tarkoittaa yksilön tai väestön todennäköisyyttä saada tartuntatauti taudinaiheuttajan leviämisen seurauksena. Riski riippuu sekä taudinaiheuttajan ominaisuuksista että altistuneen yksilön vastustuskyvystä sekä ympäristön olosuhteista. Tartuntariski voi vaihdella ajan ja tilan mukaan, ja sitä arvioidaan sekä suojelutoimien suunnittelussa että epidemiologisessa seurannassa.

Tartuntariskiin vaikuttavat keskeiset tekijät ovat: taudinaiheuttajan tartuntapotentiaali ja leviämistiet; isännän alttius ja immuunivaste (ikä, sairaudet, rokotukset); ympäristön olosuhteet (ilmanvaihto, tilan koko ja ilmankierto sekä hygienian taso); sekä altistumisen määrä ja kesto (kontaktien määrä, työtehtävät, julkinen liikkuminen).

Riskinarvio on järjestelmällinen prosessi, jossa tunnistetaan potentiaaliset tartunnanlähteet, arvioidaan altistumisen todennäköisyys sekä taudin vakavuus, ja lopuksi muodostetaan kokonaisvaltainen riskikuva. Käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä sekä epidemiologisia tietoja, tilastollisia malleja ja kontekstuaalista asiantuntemusta.

Sovelluskohteita ovat terveydenhuolto, työ-, koulutus- ja julkiset tilat sekä yhteisöt. Tavoitteena on vähentää tartunnan mahdollisuutta ja taudin kokonaissairauksien määrää tehokkaiden toimenpiteiden avulla, kuten varoitus- ja valvontatoimenpiteet, rokotukset, käsihygienian, maskien käytön, parannettua ilmanvaihtoa sekä eristystä ja kontaktiseurantaa.

Manuaalisesti käytetään sekä kansallisia että kansainvälisiä ohjeistuksia, kuten THL:n ja Maailman terveysjärjestön suosituksia. Tartuntariski on dynaaminen käsite, joka muuttuu uuden tiedon sekä käytännön toimenpiteiden vaikutuksesta. Rajoitteisiin kuuluu epävarmuus tiedoissa sekä käyttäytymisen ja patogeenien muuntuvuus.