Tarkkaavaushäiriöt

Tarkkaavaisuushäiriöt, tunnettu myös nimellä tarkkaavuuden ja hyperaktiivisuuden häiriö (ADHD), on neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa ihmisen kykyyn säädellä tarkkaavaisuutta, impulsiivisuutta ja aktiivisuustasoa. Se on yksi yleisimmistä lasten käyttäytymishäiriöistä, mutta voi jatkua myös aikuisiässä. Tarkkaavaisuushäiriöitä ilmenee kolmessa päämuodossa: pääasiassa tarkkaamattomuus, pääasiassa ylivilkkaus-impulsiivisuus ja näiden yhdistelmä.

Tarkkaamattomuus voi ilmetä vaikeutena keskittyä yksityiskohtiin, taipumuksena tehdä huolimattomia virheitä, vaikeutena pysyä tehtävissä tai kuunnella ohjeita, asioiden unohteluna ja taipumuksena menettää tavaroita. Ylivilkkaus-impulsiivisuus puolestaan voi näkyä levottomuutena, vaikeutena pysyä paikoillaan, liiallisena puhumisena, keskeyttelynä ja vaikeutena odottaa vuoroaan. Nämä oireet ovat yleensä havaittavissa ennen 12 ikävuotta ja niiden tulee merkittävästi haitata henkilön toimintakykyä koulussa, työssä tai sosiaalisissa tilanteissa.

Tarkkaavaisuushäiriöiden syitä ei täysin tunneta, mutta perimällä on merkittävä rooli. Myös ympäristötekijöillä ja aivojen rakenteellisilla eroilla voi olla vaikutusta. Diagnoosi perustuu yksityiskohtaiseen arviointiin, johon sisältyy haastatteluja, kyselylomakkeita ja käyttäytymisen havainnointia. Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää lääkehoitoa, käyttäytymisterapiaa, koulutusta ja perhetyötä. Tavoitteena on lievittää oireita ja parantaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua.