Tarinankertomusta

Tarinankertomusta on termi, jolla viitataan tarinoiden kertomisen taiteeseen ja tutkimukseen suomen kielessä. Siihen sisältyy sekä perinteinen suullinen tarinankerronta että kirjallinen ja visuaalinen tai digitaalinen narratiivi. Käsite kattaa yksilöllisen kertomisen ja kollektiivisen tarinankerronnan ilmiöt sekä tarinankerronnan opetuksen ja tutkimuksen.

Keskeisiä piirteitä ovat juonen rakentaminen, henkilöt, aikakaava ja tapahtumapaikat sekä kertojan ääni ja näkökulma. Rytmi, draama, kerronnan aikataulutus ja käytetty kieli vaikuttavat siihen, miten tarina herättää kiinnostusta ja ymmärrystä. Eettiset näkökulmat kuten todentaminen, kulttuurinen omistajuus ja tasapuolinen esittäminen ovat osa tarinankertomuksen periaatteita.

Sovellusalueita ovat koulutus, kirjallisuus, journalismi, mediakasvatus sekä kulttuuriperinnön välittäminen. Suomessa tarinankertomusta voidaan tarkastella sekä nykykulttuurin ilmiönä että folkperinnön välittäjänä; esimerkkeinä ovat suulliset perinnekertomukset ja Kalevalan kaltaiset kansanrunoihin pohjautuvat kertomukset.

Tarinankertomustaitoja kehitetään usein opetuksessa, taide- ja kulttuurialoilla sekä digitaalisten medioiden parissa, joissa tarinoita kerrotaan videoiden, podcasteiden, pelien tai verkkosivustojen kautta.