Talteenottoa

Talteenotto on suomalainen termi, jota käytetään useissa yhteyksissä kuvaamaan toimintaa, jossa arvokkaita aineksia tai varoja erotellaan talteen ja palautetaan uudelleen käytettäväksi tai hyödynnettäväksi. Keskeisiä konteksteja ovat ympäristö- ja jätehuolto sekä oikeuslainsäädäntö.

Jätehuollon yhteydessä talteenotto tarkoittaa materiaalien erottelua ja keräystä kuten metallien, paperin, kartongin, muovin ja lasin talteenotto kierrätykseen. Prosessi sisältää usein jätteiden lajittelun, esikäsittelyn ja materiaalin hyödyntämisen kierrätyksessä. Talteenotto keskittyy materiaalin kierrätykseen ja raaka-aineiden uusiokäyttöön; energian talteenotto (energiahyödyntäminen) on erillinen toiminta.

Lainsäädännössä talteenotto liittyy sekä ympäristö- ja jäteasioihin että rikosoikeuteen. Euroopan unionin ja Suomen lainsäädännön tavoitteena on edistää kierrätystä, erilliskeräystä ja tuottajavastuuta sekä vähentää kaatopaikkajätettä, mikä näkyy esimerkiksi asetettujen kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden kautta.

Kriminalisessa kontekstissa talteenotto viittaa varojen tai omaisuuden haltuunottamiseen, takavarikkoon tai konfiskaatioon, joka liittyy rikoksesta saatuun tai siihen käytettyyn omaisuuteen. Päätökset talteenotosta tekee yleensä oikeus- tai syyttäjäviranomainen, ja tarkoituksena on estää rikollisen toiminnan taloudelliset hyödyt sekä turvata varat valtiolle.

Poikkikontekstinen termi, talteenottoa, kattaa sekä ympäristöpoliittiset että oikeudelliset merkitykset, ja sen tarkka merkitys riippuu käytön kontekstista.