Talouskriisit

Talouskriisit ovat tilapäisiä tai pitkäkestoisia häiriöitä talouden toimivuudessa, joissa keskeiset talouden mittarit heikkenevät: bruttokansantuote laskee, työttömyys nousee, investoinnit supistuvat ja kulutus pysähtyy. Rahoitusjärjestelmä voi kärsiä luottamusongelmista ja likviditeettiongelmista, ja julkinen talous voi ajautua alijäämään.

Kriisit voivat johtua sekä sisäisistä tekijöistä että ulkoisista shokeista. Yleisimpiä ovat finanssikriisit, velka- ja julkisen talouden kriisit, valuuttakriisit sekä tuotannolliset tai työmarkkinakriisit. Syiksi mainitaan velkaantuminen, pankkijärjestelmän ongelmat, rahoitusmarkkinoiden epävarmuus sekä epäluottamus ja talouden sopeutumistarpeet.

Toimet kriisien hallinnassa vaihtelevat tilanteen mukaan. Rahapolitiikalla keskuspankit voivat tarjota likviditeettiä ja alentaa korkoja sekä toteuttaa ei-perinteisiä toimia. Finanssipolitiikalla voidaan elvyttää taloutta tai toteuttaa kestävyyden parantamistoimia. Lisäksi käytetään rakenneuudistuksia, pankkien tukemista ja vakuusjärjestelmiä sekä kansainvälistä tukea, kuten IMF:n ja EU:n ohjelmia.

Vaikutukset voivat olla sekä lyhytaikaisia että pitkäkestoisia: työttömyys kasvaa, yritysten tulot ja investoinnit heikkenevät, kotitalouksien velkaantuminen ja köyhyys voivat lisääntyä, ja julkinen velka sekä julkisen sektorin menot voivat kasvaa. Kriisit voivat myös muuttaa talouspolitiikan prioriteetteja sekä poliittista tilannetta.

Historian merkittäviä talouskriisejä ovat maailmanlaajuinen finanssikriisi 2007–2009 ja euroalueen kriisi 2010–2012. Maan sisäisiä kriisejä Suomessa ovat olleet 1990-luvun pankkikriisi. Viime vuosikymmeninä koronaviruspandemia ja öljyn hinnan vaihtelut ovat tuoneet erilaisia talousshokkeja.