Tallennusvälineet

Tallennusvälineet ovat laitteita ja medioita, joita käytetään digitaalisen tiedon pysyvään tai tilapäiseen tallentamiseen. Niillä tallennetaan ohjelmia, tiedostoja ja järjestelmien tiloja, ja niiden avulla tieto voidaan siirtää eri laitteiden välillä. Tallennusvälineet voidaan jakaa teknologian sekä muistityypin mukaan: volatiileihin ja ei-volatiileihin medioihin.

Ensisijainen tallennus, eli päämuisti, on yleensä nopeaa ja tilapäistä. Tällainen muistia kutsutaan usein RAMiksi (Random Access Memory): se on volatile eli tallennettu tieto häviää, kun virta katkeaa. Päämuistin tehtävä on nopea tiedon käsittely ja ohjelmien välivarastointi.

Toinen suurta ryhmää on sekundäärinen tallennus, joka säilyttää data pysyvästi tai pitkään. Magneettinen tallennus sisältää kiintolevyt (HDD) ja magneettiset nauhat; ne tarjoavat suuria tilavuuksia kohtuullisella hinnalla mutta voivat olla suhteellisen hitaita. Optinen tallennus kattaa CD-, DVD- ja Blu-ray -levyt, joita käytetään tiedostojen tallentamiseen ja arkistointiin. Flash-pohjainen tallennus, kuten SSD-levyt, USB-muistit ja muistikortit, on nopeasti kehittynyttä: ne tarjoavat nopean pääsyn dataan ilman liikkuvia osia, mutta hinta ja kapasiteetti vaihtelevat.

Verkko- ja pilvitallennus mahdollistavat datan tallentamisen etäpalvelimille sekä laitteiden välisen synkronoinnin. Pilvi täydentää paikallista tallennusta ja tarjoaa skaalautuvuutta sekä varmuuskopiointia. Laitearkistointi käytetään pitkäaikaisessa säilytyksessä, jossa korostuvat kestävät mediat ja hallintamenettelyt vanhenevan teknologian varalle.

Valinnoissa huomioidaan kapasiteetti, suorituskyky, kestävyys, kustannukset ja käyttötarkoitus. Tietoturva ja varmuuskopiot ovat olennaisia: tärkeille tiedostoille tulisi tehdä säännöllisiä varmuuskopioita ja käyttää tiedon eheysmittareita sekä tarkistuksia.