Tallennuskortteja

Tallennuskortteja, tai tallennuslevyjä, ovat digitaalista tietoa säilyttäviä optisia tai magneettisia levyjä, jotka ovat olleet suosittuja henkilökohtaisten tietokoneiden ja muiden laitteiden ulkoisena tallennusvälineenä. Ne ovat kehittyneet merkittävästi 1980-luvulta lähtien, jolloin ne olivat yleisiä musiikin ja tietojen levittämisessä.

Optiset tallennuskortit, kuten CD-levyt ja DVD-levyt, käyttävät laserin avulla tietojen tallentamista ja lukemista. CD-levyjen kapasiteetti on noin 700 megatavua, kun taas DVD-levyjen kapasiteetti vaihtelee 4,7 gigatavusta (single-layer) 17 gigatavun (dual-layer) välillä. Blu-ray-levyjen kehittyminen 2000-luvun alussa mahdollisti vielä suurempien tilavuuksien, jopa 25 gigatavun, tallentamisen yksittäiselle levylle.

Magneettiset tallennuskortit, kuten floppy-diskit ja magneettilevyt, ovat harvinaisempia nykypäivänä. Floppy-diskit olivat suosittuja 1980- ja 1990-luvuilla, mutta niiden kapasiteetti oli vain muutamia megatavuja, mikä teki niistä sopivia vain pienien tiedostojen tallentamiseen.

Tallennuskorttien käyttö on vähentynyt merkittävästi verrattuna digitaalisiin tallennusmuotoihin, kuten ulkoisiin kiintolevyihin, muistitikkuihin ja pilvipalveluihin. Niitä käytetään kuitenkin edelleen tietojen arkistoimiseen, musiikin ja elokuvien jakamiseen sekä retroelektroniikan ylläpitämiseen. Tallennuskorttien valmistus ja käyttö edellyttävät tiettyjä laitteita, kuten levysoittimia ja kirjoittimia, jotka ovat erilaisia optisten ja magneettisten levyjen tyypin mukaan.