Takavarikoita

Takavarikointi on julkisen vallan toimenpide, jolla vähintään tilapäisesti otetaan haltuun esineitä, rahaa tai asiakirjoja ruumiillisen todistamisen tai velvoitteiden turvaamiseksi. Se on yleensä keino varmistaa rikostutkinnan edellyttämien todisteiden säilyminen tai estää omaisuuden häviäminen, sekä taata verojen tai muiden velvoitteiden toteutuminen.

Toimivaltaiset viranomaiset, kuten poliisi, tulli tai veroviranomaiset, voivat tehdä takavarikointeja rikostutkinnan, tullivalvonnan tai verotuksen yhteydessä. Se kattaa usein rahalliset omaisuuserät, ajoneuvot, laitteet ja asiakirjat, sekä myös digitaaliset aineistot. Toimenpide perustuu lainsäädäntöön ja vaatii yleensä oikeudellista valtuutusta; kiireellisissä tapauksissa viranomainen voi määrätä takavarikoinnin ja hakea myöhemmin tuomioistuimen hyväksynnän.

Takavarikointi on pääsääntöisesti tilapäinen. Esineet säilytetään ja ne on inventoitu, asianmukaisesti suojattu ja usein pidätetty eristetyssä tilassa. Kanssa taka- ja oikeussuojakeinot ovat tärkeitä: haltuunotosta voi valittaa, ja jos toimenpide osoittautuu virheelliseksi, esineet voidaan palauttaa tai korvauksia määrätä. Pitkäaikainen omaisuuden suhteen määräminen tapahtuu vasta oikeuden päätöksellä.

Takavarikointi eroaa pysyvästä konfiskaatiosta siinä, että se on ensi sijassa ennaltaehkäisevä ja tilapäinen toimenpide, ei itsessään rangaistus. Käytännössä sitä käytetään apuna oikeudenmukaisen tutkinnan varmistamiseksi sekä velvoitteiden täyttämisen turvaamiseksi.