Taivutuspääte

Taivutuspääte, tai inflectional suffix, on suomen kielen morfeemi, joka lisätään sanan vartaloon ilmentämään taivutusta. Se on pääasiallinen keino antaa sanat plyöjä taivutuksen muodot: sijamuotoja ja lukua substantivoille sekä adjektiiveille ja pronomineille. Samat periaatteet koskevat myös verbien inflektiota, kuten persoonan ja ajan ilmaisemista, sekä adjektiivien suojailua nominaaleihin laatuun. Taivutuspääte on kielellisesti kiinteä loppu, jonka muoto määräytyy sanojen taivuttamisen mukaan ja usein noudattaa vokaaliharmoniaa.

Nouns and adjectives in Finnish inflect with taivutuspääteet to indicate case and number. Esimerkiksi genetiivissä yksikössä käytetään pääte -n: talo → talon. Partitivin yksikössä käytetään -a/-ä: talo → taloa. Inessiivissä yksikössä -ssa/-ssä: talo → talossa. Elatiivissa yksikössä -sta/-stä: talo → talosta. Illatiivissa yksikössä -oon/-öön riippuen vartalon vokaaliharmoniasta: talo → taloon. Adessiivissa yksikössä -lla/-llä: talo → talolla; ablatiivissa -lta/-ltä: talo → talolta; allatiivissa -lle: talo → talolle. Essivissä yksikössä -na/-nä: talo → talona. Translatiivissa -ksi: talo → taloksi. Abessiivissa -tta/-ttä: talo → talotta. Taivutuspääteiden muoto riippuu stemmin vokaaleista ja sanan loppuista, joten samankin taivutussääntö toimii eri sanoilla eri tavoin vokaaliharmonian mukaan.

Monien tapausten lisäksi yksikön ja monikon taivutuksessa käytetään lukumuotoja. Esimerkiksi nominatiivin yksikkö on talo, nominatiivin monikko talot; genitiivi pluralissa talojen; partitiivi pluralissa taloja; inessiivi pluralissa taloissa, illatiivi pluralissa taloihin, adessiivi pluralissa taloilla, essiivi pluralissa taloina, translatiivi pluralissa taloiksi. Taivutuspääteet muodostavat merkittävän osan suomen sanan taivutuksesta ja ovat keskeisiä kieliopin ymmärtämisessä.