Täytäntöönpanosäädökset

Täytäntöönpanosäädökset ovat suomalaisessa oikeudessa säädöksiä, jotka ohjaavat täytäntöönpanoa – sitä, miten tuomioistuimen päätökset, velvoitteet ja muut täytäntöönpanokelpoiset velvoitteet käytännössä toteutetaan. Niiden piiriin kuuluu sekä yksityisoikeudellisten saatavien perintään liittyvät menettelyt että julkisoikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpano, kuten velallisen omaisuuden realisointi, tulojen kiinnittäminen sekä kiinnitys- ja pakkohuutokauppamenettelyt.

Säädökset määrittelevät sen, mitä toimia ulosottoviranomaiset voivat tehdä, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia velallisella ja velkojalla on, sekä miten hakemukset, todistukset, oikeussuojakeinot ja muut asian käsittelyyn liittyvät vaiheet järjestetään. Ne asettavat aikarajat, menettelytavat sekä muutoksenhaun mahdollisuudet, ja ne voivat sisältää ohjeita väliaikaisista tai välttämättömistä täytäntöönpanotoimista sekä yksityishenkilöiden suojatoimista, kuten toimeentulon turvaamisesta.

Täytäntöönpanosäädökset täydentävät substanssioikeudellista lainsäädäntöä kuten täytäntöönpanolakia sekä muita sovellettavia lakeja. Ne voivat myös säädellä yhteistyötä kansainvälisessä ja EU-lainsäädännössä säännellyissä ulkomaisten tuomioiden tai muiden velvoitteiden täytäntöönpanossa. Säädökset perustuvat lainsäätämisvallan antamiin normeihin ja niitä toimeenpannaan sekä keskushallinnon että paikallisten viranomaisten toimesta.

Yleisesti täytäntöönpanosäädökset tähtäävät oikeudenmukaisuuden, sujuvan velka- ja velvollisuudenseuraamisen sekä asianosaisten oikeuksien tasapainon turvaamiseen. Niiden tunteminen on tärkeää sekä velallisille että velkojille, sekä oikeudenkäyntien ja ulosottotoiminnan ammattilaisille.